Erkki Kivijärvi - Strindbergin Svanehvit


Strindbergin Svanehvit









Ruotsalaiselle teatterille tulee kunnia Strindbergin Svanehvitin saattamisesta ensi kerran ramppivaloon. Tämä taidelaitos on jo ennenkin ymmärtänyt velvollisuutensa suurinta ruotsinkielistä kirjailijaneroa kohtaan: myöskin Kronbrudenin kauniit replikit kajahtivat ensi kerran tältä näyttämöltä. Nämä seikat merkitsee ilolla muistiin; niiden toivoisi myöskin vaikuttavan jonkunlaisena mementona kansalliselle näyttämöllemme, missä Strindberg, kuten tiedetään, on miltei aivan kokonaan laimiinlyöty. —

Satunäytelmällä Svanehvit on aivan oma erikoisasemansa Strindbergin tuotannossa. Sille on hyvin vaikea keksiä paikkaa hänen näytelmiensä upeassa sarjassa. Se on niin kokonaan ulkopuolella niiden repivien yhteiskuntadraamojen, joissa eri katsantokantojen jyrkimmät ristiriidat taittuvat toisiaan vastaan tai niiden, joissa pilviä piirtävien ajatusten äkilliset salamat singahtelevat. Eikä sitä myöskään hevillä tuntisi sen miehen käsialaksi, joka isänmaansa historian suurilta sankareilta on riisunut ihannoivan traditsionin valevaipat ja asettanut heidät tavallisina ihmisinä näytelmätoiminnan keskukseksi.

Svanehvit on ihana lemmenlaulu, kirkasta, herkkää lyrikkaa. Sen sointuisa runous on kemiallisesti puhdas Damaskossa kävijän piinallisten itseanalysien hourenäöistä, vapaa myöskin yhteiskunnan ”enfant terriblen” iskuista ja pistoista. Eikä siinä ole jälkeäkään siitä ohjelmallisuudesta, joka esim. Sömngångarnätterien vapaista runojaloista kajahtaa, yhtä vähän kuin siitä verisestä ivasta ja leiskuvasta vihasta, mikä Mäster Olofin miltei jok'ikiselle sivulle luo veren punaisen hohdon.

Svanehvit on syntynyt ”mellem Slagene” — taistelujen lomissa. Syntynyt hetkenä, jolloin päivä on paistanut kirkkaana ja lämmittävänä, hetkenä, jolloin haavakuumeen poltto on vaimentunut ja tuskalliset muistot häipyneet sopusointuisten kauneusunelmain tieltä.

Lemmen kaikkivoivalle mahdille virittää Strindberg iki-ihanan hymnin! Strindberg — naisvihaaja ja rakkauden ivaaja! Hymnin, yhtä kuultavan kirkkaan kuin joku Petrarcan kaunein sonetti!

Svanehvit on satu, oikea, väärentämätön satu, prinsseineen ja prinsessoineen, pahoine äitipuolineen ja ilkeine hovimestareineen. Satu nuoren lemmen ikuisesta voimasta ja vallasta ja mahdista. Satu ilman sivutarkoitusta, satu sadun takia.

Mitä Ruotsalaisen teatterin esitykseen tulee, ansaitsee se kaiket kiitokset. Näyttämöllepano on kauneinta ja täydellisintä mitä meillä yleensä on nähty, niin yksityiskohtia myöten täydellistä, että joskus tuntuu siltä kuin näyttämökoneisto melkein liiaksikin domineraisi. Pääosan esittämisessä niittää nti Håkansson kaikkein kauneimpia laakereitaan ja kaikkien muidenkin esiintyjien näyttelemisessä on oikeaa tyylittelyä ja hienoa ymmärtämystä — sitä jota sadun herkkä tunnelma vaatii.


Erkki Kivijärvi





Päivä 17/1908.