Georg Brandes
Suurta huomiota herätti Kööpenhaminan henkisesti johtavissa piireissä v. 1866 silloin 24 vuotiaan Georg Brandes'in arvosteleva tutkimus ”Om Dualismen ivor nyeste Filosofi”. Arvostelun terävyys ja rohkeus, maailmankatsomuksen ennakkoluulottomuus ja modernisuus, hyökkäysten häikäilemättömyys, kajastivat pelottavan oudoilta silloisten ummehtuneitten filosoofisten ja yhteiskunnallisten valtasuuntien kannattajista. Mutta etenkin herätti huomiota se puhtaan sydämen into, se myötääntempaava hehku, jota kirjoitus henki. Uuden ajan taistelun mies oli astunut voittopolulle, jonka piti johtaman ihmishengen mullistukseen koko Pohjolassa.
Yllämainitussa analyytisessä kirjoituksessaan Brandes tosin ei vielä ole kaikissa suhteissa vapautunut. Etenkin esteettisesti hän siinä vielä on silloisen Heibergianismin vallassa. Mutta, kuvaavasti kyllä, esiintyy tämän nykyajan tunnetuimman kirjallisuuskriitikon itsenäisyys eetillisissä ja valtiollisissa katsomuksissa aikaisimmin.
Nuori reformaattori työskenteli sen jälkeen muutamia vuosia erinäisten lehtien kirjallisuuden ja teatterin arvostelijana, julaisten silloin tällöin joitakin tutkimuskokoelmia, joista huomattavin oli kokoelma nerokkaita ja hienostettuja henkilöanalyysejä ”Kritikker og Portraetter” v. 1870.
Tärkeä Brandes'in kehitykselle oli nyt seuraava suuri ulkomaanmatka vv. 1870—71 jolloin hän oleskeli Roomassa ja Parisissa tutustuen m. m. Taine'en, estetiikan oppi-isäänsä.
Syksyllä 1871 aikaahan, kotimaahan palattuaan nuo kuuluisat luentonsa 19 vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista, jotka voidaan sanoa käsittävän koko Europan henkisen elämän arvostelun nerokkaan individualistin ja radikaalisen uudistushengen kannalta. Nämä ”Hovedströmninger idet 19 Aarhundredes Litteratur” ovat sittemmin käännetyt useimmille kultuurikielille (ei suomenkielelle), niiden vaikutus on ollut suuri kaikkialla missä kirjallisuudesta välitetään, mutta etenkin pohjoismaissa on se ollut valtava. Suomessakin ovat tietysti kaikki kirjallisuuden harrastajat niihin tutustuneet, ryhtyipä aikanaan rouva Minna Canth julkaisemaan suomalaista käännöspainostakin, mutta yrityksen tiiytyi keskeytyä alkuvihkoihin silloin meillä vallassa olevan, kirkkoon ja sensuuriin nojaavan ahdasmielisyyden vuoksi.
Alulla 70-lukua oli Tanskassakin ahdasmielinen virkavalta kaikki määräävänä, ja taistelu Brandes'ia vastaan nousi huippuunsa näitten luentojen johdosta sekä jatkui kaiken sen johdosta mitä hän vielä sitä paitse julkaisi. Mutta nuorison paraimmisto liittyi tulisella innolla Brandes’n ympärille, niin että hän ennen pitkää oli Nuoren Tanskan henkinen johtaja. Tämän vaarallisen miehen menestyksestä pelästyneinä tekivät vanhoilliset hänen olonsa sietämättömäksi, m. m. estämällä häntä, estetiikan professori Hauch’in jälkeen tyhjäksi jääneelle sijalle ehdottomasti soveliainta professoriksi pääsemästä.
Brandes muutti Berliniin v. 1877, missä hän viisi vuotta toimi aikakauskirjain haluttuna avustajana sekä uusien huomattavien teoksien suorijana. Tällä ajalla syntyi häneltä eri kansojen suurmiesten ihmeteltäviä luonnekuvauksia, kuten ”Esaias Tegnér” 1878, ”Benjamin D'israeli” ja ”Lassalle” 1881 sekä Tanskassa taaskin pahaa verta herättävä valtava kuvaus sen uskonnonfilosoofisesta suurmiehestä Sören Kierkegaard'ista. Viides ”Päävirtauksia”, Ranskan romantisesta koulusta, syntyi sekin Berlinin ajalla. Maanpakonsa alussa oli Brandes jo saanut 45 tunnetun tanskalaisen nimen varustaman adressin, jossa hänen pelottomuuttaan, lujuuttaan ja epäitsekkyyttään ylistettiin, ja v. 1883 hänelle yksityistaholta käsin järjestettiin taloudellisesti turvattu asema luennoiden ja tutkimusten harjoittamista varten kotosalla.
Brandes palasi Kööpenhaminaan v. 1883 julaisten murrosaikaa kuvaavan teoksen ”Det moderne Gjennembruds Maend” sekä myöhemmin m. m. suuren Holberg-monografian, paitse paljon muuta huomattavaa.
Nyttemmin alkoi Brandes'illa jo olla melkoinen vaikutus. Hänen yliopistoluentonsa Shakespearesta, Goethesta, Hebreankielen kirjallisuudesta, Nuoresta Saksasta j. n. e. vaikuttivat laajalti, etenkin ilmestyessään myöhemmin koko maailmaan leviävinä teoksina, toinen polvi kirjailijoita toisensa perästä kasvoi maan mielipiteitä luomaan pääasiassa Brandes'in vaikutuksen alla, ja hänen veljensä, Edvard Brandes'in lehdessä, Politikenissa julaistuilla Br:n kirjoituksilla oli kantavuutta laajoihin piireihin.
Mutta mikä jaksoi kohottaa tämän miehen, joskin lieteensä alalla vaikka kuinkakin etevän, aikansa edistyspolven henkiseksi johtajaksi ja kannustajaksi, jota intohimolla seurattiin? Georg Brandes yhdistää itseensä harvinaisen ehyinä monta erilaista kykyä, joista johtuu hänen innostava vaikutuksensa. Etevänä kirjallisuuden arvostelijakykynä on hän samalla harvinaisen terävä psykologi ja jossain määrin runoilija. Näitten ominaisuuksien ehyt sopu on saattanut hänet mahdolliseksi kehittämään esteetistä tutkimusta Tainen ja Ste Beuve'n kannalta eteenpäin. Taine on estetiikan maantieteilijä: hän perustelee kirjallisuuden arvostelussaan kansoihin ja rotuun, maahan ja sen laitoksiin. Ste Beuve on puhdas sielutieteilijä: hän tutkii yksistään kirjailijaa. Mutta Brandes on perustanut psykologis-kriitillisen kirjallisuuden käsittelyn. Hän suo yhtä suuren huomion sekä teokselle että tekijälle, ja pyrkii kummankin välisen suhteen sielutieteelliseen selitykseen. Hän koettaa valaista sekä taiteilijan että ihmisen puolta tekijässä, analyseeraa hänet siis sekä esteetisesti että psykologisesti. Hän hakee ajan hengen, maailmankatsomusten, aatteiden ja luonteen, kaiken vaikutukset. Hän on täyden luonnontieteen kannalla estetiikassa. Ja hän vaatii että kirjailija kuvaa vain mitä itse on kokenut, mieluimmin siis omaa aikaansa ja täydellä personallisuudellaan. Samalla hänellä oli vaistomainen kyky löytää pääasiat oikein, jota ilman olisi mahdotonta luoda kuvaa jostain niin laajasta kuin 19 vuosisadan kirjallisuudesta. Ja juuri tämä hänen runoilijakykynsä suo hänen kirjoituksilleen sen viehätyksen joka vaikuttaa ulkopuolelle spesialistienkin piirin. Hänen kritikkinsä on samalla sekä tiedettä että taidetta. Tämä tunteen tasavaltaisuus antaa joskus sijaa heikkoudellekin. Emme voi kieltää että esim. Brandesin saksalaisten ja tanskalaisten romantikkojen käsittely tekee epäämättömästi sen vaikutuksen että hänen on vaikea antaa täysi arvonsa niille jotka häntä eivät miellytä. Mutta nämä ovat harvinaisia poikkeustapauksia.
Vielä on hänessä eetikkoa ja polemikkoa: hänen sanoissaan palaa pyhä liekki, joka säälimättömästi ja haikailematta polttaa huonon, mutta tulistaa täysarvoisen. Se nuoriso joka oli täysarvoinen, seurasi lumottuna Brandesia, semminkin kun tämä ei koskaan häikäillyt itse panna koko henkilöään alttiiksi.
Päävirtaustensa otsalauseeksi on Br. asettanut pienen tarinan vahasta valetusta kotijumalasta, joka on asetettu liian lähelle lieden tulta, niin että se sulaa. Sen valitukset torjua tuli väitteellä että lujemmat tarvitsevat tulta terveydekseen, jos vahakuva ei voi hyvin tulen läheisyydessä on syy kokonaan vain siinä itsessään: ”sillä minä olen kaikkialla ja alati samaa tulta”. Kuin kulovalkean voimalla iskevätkin nämä päävirtaukset silloiseen häviönsä partaalla horjuvaan Tanskan kansallishenkeen. Heräys laajenee, uudistus itää, kansan parhaat virkoavat, vahvistuvat. Heräys siirtyy muihinkin pohjoismaihin. Voimme huoleti sanoa että Georg Brandes on voimakkaimpana vaikuttanut nykyaikaisen katsomuksen muodostumiseen Pohjolassa. Hän on ensimäisiä henkisistä vapauttajista.
Brandes on myös suoranaisesti ottanut osaa vapauden hengen tukemiseen. Hänen kuvauksensa Puolasta ovat vaikuttaneet tämän maan epäolojen tunnetuksi tekemiseen Europassa. Mitä Suomeen tulee, on hänen painava sanansa monessa tilaisuudessa ollut meille hyödyksi. Mieleeni muistuu Europan kultuuriadressi, loistavat artikkelit Suomen asiassa erinäisissä julkaisuissa, puheet Suomelle ja Suomesta — kaunis puhe Suomen Laululle on toisessa paikassa lehteä käännöksenä — ja nyt viimeksi maailmankuulun puhujan käynti luonamme luennoimassa aineista, jotka juuri vapauden-esteetikko Brandesin suusta ovat mitä mieltäkiinnittävimpiä kuulla: Voltairesta ja Fredrik Suuresta, Voltairesta ja Rousseausta, Goethestä ja vapaudesta. Varmaankin on jokainen henkisestä vapaudesta intresseerattu jos mahdollista käyttävä tilaisuutta saadakseen kuulla Brandesia näistä asioista.
Innostuneet kansalaiset ovatkin jo valmistaneet itselleen tilaisuuden saada nähdä Georg Brandes vieraanaan, ja Päivän Klubilla radikaalisine ylioppilaineen ja taiteilijoineen on ollut onni saada järjestää hänelle pieni illanvietto, hänelle, Pohjolan hengenvapauden ensimäiselle aseenkantajalle.
Helsinki 15. V 1908
Herman Stenberg
Päivä 20/1908.
