Bengt Lidforss - Mikä on miljardööri?


Mikä on miljardööri?

(Bengt Lidforssin mukaan).





Suuri yleisö on valmis kuvittelemaan mielessään että miljardöörit, nuo amerikalaisen liike-elämän huippuhenkilöt, olisivat harvinaisen nerokkaita tai ainakin uskomattoman onnekkaita yrittelijöitä. Ja toisilla kansantalouden tutkijoillakin on liian korkea käsitys heidän hengenarvostaan. Niinpä esim. professori Knut Wicksell Ruotsissa, pikkututkimuksessaan «Socialstaten och nutidssamhället« (v. 1905) ylistäessään trusteja tuotannon ja kulutuksen täydellisimpänä ja yksinkertaisimpana toisiinsa sopeutumisena, kuvaa tyypillisimmän ja vanhimman tällaisen trustin, Standard Oil Company'n johtajaa, herra Rockefelleria liikeneroksi, joka omalla ajallaan muka olisi yhtä arvoinen kuin muutkin ensi luokan nerot.

Jos kuitenkin syvennymme perusteellisimmin trustien ja miljardöörien todellisuuteen, huomaamme että Wicksellin käsitys ei lainkaan vastaa tosioloja. Sarjassa «Kulturprobleme der Gegenwart« julkaisee Theodor Duimchen, sivistynyt ja öljyteollisuuden alaan omasta kokemuksestaan perehtynyt tutkija, teoksen «Die Trusts und die Zukunft der Kulturmenschheit», joka puhuu aivan toista ja syvemmin perustettua kieltä kuin yllämainittu Wicksellin lentokirja.

Katsokaammepa millainen tämän mukaan on John D. Rockefeller, miljardöörityyppi, Standard Oil Companyn luoja.

Tämä «liikenero» on ensiksikin vailla pienintäkin intelligenssia siinä merkityksessä missä tämä käsite käy Europassa. Hän on erinomaisen ahdashenkinen olento, vailla kaikkia ylevämpiä harrastuksia, paitsi nuo kuuluisat konemaisen typerät kirkonkäynnit täsmällisinä määräaikoina. Rockefeller on näet «uskovainen« baptisti, joka paitse kirkonkäyntejään harrastaa ainoastaan rahan kokoamista. Tähän hänellä on synnynnäinen, raaka vaisto, joka ei vielä koskaan ole häikäillyt eikä tuntenut omaatuntoa; Pelkurin ketunäly ja täydellinen tunnottomuus tuhansien hätää ja kurjuutta kohtaan, räikeä tunnonrauha, jota ei koskaan ole häirinnyt syöstä tuhansia olentoja perikatoon väkivallan ja petoksen avulla — siinä herra Rockefellerin huomattavimmat hengenominaisuudet.

Hän oli nuorella iällä siirtynyt Amerikkaan ilman killinkiä kädessään ja perustanut pienen liikkeen Clevelandiin Erierjärven rannalla. Herra Rockefeller harjoitti alussa pääasiallisesti jauhokauppaa; mutta kahdenkymmenenviiden vuoden vanhana, siis noin 40 vuotta sitten hän tutustui tehdastyömieheen, joka oli keksinyt pienen parannuksen lamppuöljyn puhdistamistapoihin ja joka houkutti Rockefellerin perustamaan pienen lampuöljypuhdistamon ja samalla johti hänet sille alalle, missä hänellä sittemmin onnen käkösten piti kukkuman.

Eipä aikaakaan niin jo älysikin Rockefeller vallitsevat lamppuöljyolot. Raa’an vuoriöljyn hinta oli verrattain alhainen tuotantopaikalla; satamakaupungeissa, Philadelfiassa ja New Yorkissa voimassa olevat hinnat johtuivat etupäässä kuljetusmaksuista.

Kolme rautatielinjaa oli edistynyt vuoriöljyalueelle saakka. Nämä rautatielinjat olivat «Yhdysvaltain valtioidenvälisen kauppalain« nojalla velvoitetut «suosimaan kaikkia rahditsijoita yhtä paljon panematta esteitä kenellekään tavaran kuljetukseen nähden«. Tämän kaikki tiesivät, ja siksipä yleisesti luultiin että onni voisi potkaista vuoriöljytuotannon alalla ainoastaan uusien lähteiden täi täydennetyn teollisen valmistelun keksijöitä. Mutta herra Rockefeller älysi tuota pikaa että rautatielinjat ne ne piti anastaa haltuunsa, voidakseen yhdessä kädenkäänteessä saattaa kaikki nuo tuhannet «ölymiehet« veronalaisikseen.

Tätä silmällä pitäen Rockefeller perusti yhtiön, jolle hän antoi nimen «South Improvement Company« ja jonka oman ilmoituksensa mukaan piti toimia öljyn tukuttaiskuljettajana. Nimi kaikui sangen hyvältä, improvement sanalla on näet suuressa Lännessä jokseenkin sama sävy kuin Suomessa «kansallinen edistystyö«. Tämän kunnioitettavan sakin edustajana esitti nyt Rockefeller itsensä suurimmalle rautatieyhtiölle. — «Jos se Teitä huvittaa» — näin hän sanoi tirehtöörille — «niin voimme me molemmat tehdä paljon rahaa yksissä tuumin. Jos te autatte minua, niin että saan öljynkuljetuksen käsiini, niin panen minä vastapalvelukseksi kaiken vuoriöljyn kulkemaan teidän rataanne myöten.»

«Hm« vastasi ovela monimiljoneeri »kuinka olette te sitte ajatellut asian järjestettäväksi?»

«Minun täytyy päästä kuljettamaan vuoriöljyä huokeammasta rahdista kuin muut« vastasi toinen.

«Kiitoksia paljon« hymähti tirehtööri halveksivasti. «Rahdit ovat kylläkin alhaiset; luuletteko minua minkälaiseksikin keltanokaksi, —«

«Mutta rakas presidentti, enhän minä pyydäkään alhaisempia rahteja yleensä, ainoastaan alempia kuin muut« vastasi hymyillen Rockefeller. Korottakaa kaksinkertaiseksi nykyinen taksa, mutta ahtakaa puolet lisätuloista minun käytettäväkseni.»

«Mielihyvällä« vastasi tirehtööri kylmästi, «jos vain te ystävällisesti pidätte huolta siitä että molemmat kilpailevat radat myöskin korottavat rahtitaksansa kaksinkertaisiksi.»

«Mutta sehän on selvä, siitä minä kyllä pidän huolen» vastasi herra Rockefeller hymyillen yhä veitikkamaisemmin, «jollen olisi tietänyt voivani järjestää tuota pikkuseikkaa, en ikinä olisi rohjennut esittää Teille ehdotustani.»

«Aivan niin, tietysti», nyökkäsi tirehtööri odottavasti.

«Minä tulen kuitenkin tarvitsemaan melko lailla rahaa saadakseni toisten ratojen tirehtöörit, tarkastajat j. n. e. taipumaan ehdotukseeni. Tuollainen sopimus käy tietysti vaaralliseksi heidän rautateilleen, ja saadakseni heidät ummistamaan silmänsä tälle arveluttavalle asianhaaralle, täytyy heille hankkia heti suurempi ansio kuin se tappio on mikä uhkaa heidän omia osakkeitaan noissa radoissa. Sellaisia pohatoita ei osteta yhdellä miljoona pahaisella.»

«Ei arvatenkaan« nyökkäsi tirehtööri ja monimiljoneeri syvän ymmärtämyksen välähdyksellä ja höristi yhä korviaan.

«Nämät — — — 'kustannukset' minä tahtoisin päästä maksamasta, mutta tietysti en pane kysymykseen että Tekään ne maksaisitte.»

«Entä kuka ne sitte maksaa?» kysäsi tirehtööri yhä jännitetymmällä mielenkiinnolla.

«No tietysti kaikki muut öljynkuljettajat yhdessä. Te panette meidät kaikki maksamaan kaksin verroin rahtia, mutta puolet kaikista rahtimaksuista te suoritatte salaa minulle. Te saatte joka öljybarrelista täsmälleen yhtä paljon kuin ennenkin, ja päälle päätteeksi aikaa myöten koko kuljetuksen yksinomaiseen haltuunne; Te ja minä, me lyömme ehdottomasti maahan kilpailijamme, ja se ei maksa kummallekaan meistä senttiäkään.

«Älä hiidessä, mutta tuohan on nerokasta!» pääsi herra tirehtööriltä; ja epäröimättä hän allekirjoitti kontrahdin, missä sitoutui kaksinkertaisiksi korottamaan rahdit ja samalla, niihin uhrauksiin nähden jotka «South Improvement Company» otti kestääkseen yhteisten intressien hyväksi, joka vuosineljännes suorittamaan mainitulle yhtiölle puolet kaikista kertyneistä rahtimaksuista. «South Improvement Company» puolestaan sitoutui rakentamaan joitakin pumppuja ja lastauslaitureita radan varrelle sekä tarjoamaan rautatielle mahdollisimman suuria öljykuljetuksia. Välttääkseen toisten ratojen puolelta ennenaikaista epäluuloa pidätti kuitenkin herra Rockefeller, yhteisen edun nimessä, itselleen oikeuden kuljettaa öljyä jonkun määrän toisillakin radoilla.

Tuo oivallinen rautatiepäällikkö oli aluksi erinomaisen tyytyväinen uuteen liikesopimukseen. Hän ei, aavistanut vähääkään että herra Rockefeller oli yhtaikaa tehnyt aivan yhtäläiset sopimukset toistenkin rautatieratojen kanssa. Yhtaikaa ja samalla tavalla hän oli puijannut kaikki kolme tirehtööriä, ja vasta ajan kuluen nämä pääsivät asian perille. Sopimukset olivat kuitenkin, ovelasti kirjoitetut, ja se joka ensin olisi ilmaissut itsensä olisi syössyt suoraan perikatoon. Mutta siitä päivästä lähtien kuin sopimukset oli tehty, maksoi South Improvement Company joka öljybarrelista yhden dollarin vähemmän kuin muut, vieläpä lisäksi ansaitsi dollarin jokaista barrelia kohti, jonka joku toinen toiminimi lastasi.

Vuoriöljyteollisuus oli silloin vielä mitätön nykyiseen verrattuna, tuotanto oli vain 18,000 vatia vuorokaudessa, se kyllä tuota pikaa kohosi kaksinkertaiseksi, kolmin-nelinkertaiseksi, mutta toistaiseksi Rockefeller kuitenkaan ei saanut pyyhkäistä taskuunsa muuta kuin suunnilleen 35 miljoonaa markkaa vuodessa tästä nerokkaasta keksinnöstään.

Silloinpa alkoi Pennsylvanian öljyteollisuutta painostaa raskas rasitus. Ei yksikään ihminen voinut ymmärtää mistä tämä johtui. Rahdinkorotuksesta se ei voinut olla, sillä olihan se kaikille sama, kurssivaihdokset yhden viikonkin sisällä olivat usein paljonkin suuremmat, ja yhä kasvoi menekki niin kotimaassa kuin Europassakin. Koko maailma menetti rahaa öljyaffääreissä, ainoastaan Rockefellerillä oli selittämätön menestys. Yritteliäimmiltäkin miehiltä meni uskallus; vararikot, itsemurhat, mielenvikaisuus alkoivat raivota kulkutaudin tavoin öljyalueilla. Lopulta pääsi kuitenkin totuus herumaan päivänvaloon, ja ruvettiin aavistamaan niistä syystä öljyteollisuus ei enää lainkaan kannattanut ja miksi toisen firman toisensa jälkeen täytyi myydä öljylaitoksensa puolesta perustamishinnasta Rockefellerin «Standard Oil Companylle». Yleinen kuohumus nousi öljyalueilla, kansalliskongressi ryhtyi lopulta asiaan, mutta kaikki lain avulla suoritetut toimenpiteet jäivät tehottomiksi, sillä kuten saksalainen kansallistalouden mies Conrad sattuvasti sanoi, «amerikkalaiset oikeusistuimet eivät toimineet odotettuun suuntaan!!!» Rockefellerin rahat olivat vaikuttamassa! Puhkesipa lopulta kapina ilmi, muuan Rockefellerin asiamies surmattiin ja putkijohdot ja rautatiet aiottiin jo hävittää; silloin Standard Oil Company hellitti hetkeksi — jatkaakseen heti kohta entistä komentoaan.

Nyttemmin omistaa Rockefeller itse kaikki kolme rautatietä sekä niiden varrella olevat putkijohdot. Valmistajain täytyy myydä raakaöljy siihen hintaan minkä hän määrää ja kiittää onneansa jos hän suvaitsee ottaa heiltä, niin ettei heidän tule pakko juoksuttaa öljynsä käyttämättömänä maahan. Rockefeller tietysti myöskin määrää kauppahinnan maailman markkinoilla, joka ei suinkaan järjesty tuotannon ja kysynnän suhteen mukaan. Koko laajahkon kuljetusverkon omistajana voi Rockefeller milloin häntä vain haluttaa nostattaa yhtaikaa yhtäällä ankaran öljytarpeen ja toisaalla vastakkaisen ilmiön; Tätä valtaansa hän onkin käyttänyt ja käyttää yhä saattaakseen lyhyillä hinnannousuilla sekä niitä seuraavilla pitkällisillä alentumisilla häviöön kaikki muut vuoriöljyliikkeet. Tässä hän onkin onnistunut. niin, että esim. Saksassa t. n. on ainoastaan kaksi Rockefellerista riippumatonta vuoriöljyliikettä.

Rockefellerin yksityisomaisuus oli jo kymmenen vuotta sitte yli 1,500 miljoonaa Suomen markkaa. Tätä nykyä katsotaan hänen yhdessä Morganin kanssa hallitsevan yli 40 miljaardia Smk.

Tällainen hän siis on, lähemmältä tarkastettuna, tuo vanha mies, joka istuu konttorissaan ja kerta viikossa kynänpiirrolla määrää saammeko lukea kirkkaassa valossa vai onko meidän väännettävä lampunliekki puolivaloon. Siveellisesti hirviö, jonka latu läpi elämän on kulkenut yli tuhansien särjettyjen kohtalojen, jonka keinoina on ollut väkivalta, petos ja korruptioni, ja, joka tekojensa laadun puolesta ilmeisesti olisi ansainnut yhtä monta vuotta kuritusvankeutta kuin hänellä on miljoonia.





Päivä 2/1909.