Asuttuja maailmoja.
Taivaankappaleiden asuttavaisuuden ehdot,
katseltuina astronomian, fysiologian ja luonnon filosofian kannalta.
Kirjoittanut
Camille Flammarion
astronomian professori.
Käännös.
Kun alamme suomalaisessa asussa painattaa tuota maailmankuulua Camille Flammarionin hyvin kansantajuisesti esitettyä tähtitieteellistä teosta Asuttuja Maailmoja, niin emme voi sitä mitenkään paremmin puolustaa ja sen ilmestymisen syitä lukijoillemme selvemmin selvittää, kuin mitä tekijä itse on tehnyt teoksensa 30:nen painoksen esipuheessa. Hän lausuu seuraavasti:
Kaksikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäinen painos tätä teosta ilmestyi. Kun vuonna 1862, jolloin olin nuori tähtitieteenoppilas Pariisin observatoriossa, tämän laitoksen kirjanpainajalta sain vastaanottaa kehoituksen esikoisteokseni painattamiseen, minulla ei ollut aavistustakaan siitä vastakaiusta, minkä se piankin olisi synnyttävä lukijain seassa. Kuinka huvittavalta tähtitieteellinen ja filosofinen kysymys useampain maailmojen olemassa olosta minusta itsekohtaisesti tuntuikaan, en kuitenkaan luullut sen voivan kiinnittää yleisön huomiota. Tulos on ollut päinvastainen: Yhdeksänkolmatta kertaa (nyt jo34kertaa) on tämä teos näiden kahdenkymmenen vuoden kuluessa Ranskassa uudelleen painettu, ja se on käännetty Euroopan, Aasian ja Ameriikan etevimpiin kieliin.
Tämän ajanjakson kuluttua suvaittakoon hetkisen miettiä tätä asiansuhdetta, joka on paljoa vähemmän itsekohtaista, kuin miltä se näyttää. Tähtitiede on herjennyt olemasta abstraktisena tieteenä, ainoastaan hyvin pienen tieteilijäjoukon harjoittamana. Se on käynyt kansantajuiseksi, sen toivomuksen mukaan, minkä Arago kolmekymmentä vuotta sitten lausui, jota toivomusta tämä nerokas tähtitieteilijä ei kuitenkaan saanut nähdä mielensä mukaan toteutuvan. Aina siihen saakka maailmallismieliset olivat pitäneet tätä tiedettä luoksepääsemättömänä sekä sitä paitsi kaikkea välitöntä mielenkiintoa vailla, joka olisi omansa hyödyllisellä ja mieluisella tavalla herättämään heidän huomiotansa. Nyt aletaan tulla vakuutetuiksi, että on erehdytty. Tieto maailmanrakennuksesta on kaikkien mielien saavutettavissa. Maailmankaikkion tutkiminen on sekä huvittavaista että tärkeätäkin. Mikään tiede ei avaa niin suuria näköaloja eikä mikään tiede enempää voi viehättää miettiväistä mieltä kuin tuo ihana, jumalallinen tiede taivaasta. Mikään ei myöskään ole niin välttämättömän tarpeellinen todellisen ja varmantiedon muodostamiseksi, sillä sitä ilman me elämme kuin kasvit, tietämättä, mikä saa meidät elämään, tietämättä, mitä tuo aurinko on, jonka säteet valaisevat, lämmittävät ja antavat hedelmällisyyttä tälle kiertotähdelle, mitä tämä maa on, joka tukee meidän jalkojamme, mitkä voimat sitä avaruudessa ylläpitävät ja johtavat, mitkä lait määräävät vuodet, vuoden ajat ja päivät. Me elämme tietämättä, mitkä nuo muut maailmat ovat, jotka loistavat päämme yläpuolella, taikka mitä taivas on, tuo ääretön avaruus, jonka helmassa kaikkien maailmojen vaihteleva elämä rientää edelleen ja missä ne toisiansa seuraavat. Tähtitieteen tutkimus käsittää maailmankaikkion kokonaisuuden. Jokainen nyt ymmärtää, että täydytään omistaa ainakin tarpeellinen käsitys tästä kokonaisuudesta, ennenkuin voidaan arvata meidän maailmamme oikeata arvoa, ettei sitä enää pidettäisi luomakunnan keskipisteenä ja tarkoitusperänä, taikka ettei säilytettäisi niitä vääriä käsityksiä, jotka niin monta vuosisataa ovat nojautuneet tähän vanhaan mielipiteeseen. Ilman astronomiaa on mahdoton ajatella missään aineessa oikein, ei filosofiassa, ei uskonnossa eikä edes politiikassa. Sillä ihmisen tarkoitus ei ole sama, jos maa yksistään on maailmankaikkio, taikka jos se vainontuntumaton piste, joka katoaa tuohon suureen Kaikkioon; sotajoukkojen jumala herkeää vastaanottamasta vakaumuksen uhreja; tämä maallinen ihmissuku ei ole luojan ainoa perhekunta; maan alku ja loppu eivät ole maailman alku ja loppu. Sanalla sanoen, ne perusaatteet, joita pidimme ehdottomina, ovatkin vain suhteellisia ja uusi filosofia, suurenlainen ja ylevä, kohoaa itsestään nykyajan maailmankaikkiosta saavutetun tiedon perustuksella.
Minä puolestani tunnen itseni onnelliseksi, että olen voinut edistää tämän uuden filosofian syntyä tekemällä tähtitieteen tutkimisen niin kansantajuiseksi kuin mahdollista. Sen jälkeen kun ensimmäinen painos tätä teosta ilmestyi, minä aina olen pitänyt huolta, että nuo uudet painokset olisivat täydessä sopusoinnussa tieteen alituisen edistyksen kanssa. Toinen toistaan seuraavilla teoksilla minä vuosi vuodelta, eri näkökannalta, olen jatkanut tämän tehtävän suorittamista, ja olenpa ilolla nähnyt, ettei näitä teoksia ole otettu vastaan vähemmän suosiollisesti kuin ensimmäistäkään. Minä en tunne mitään halpaa turhamielisyyden tunnetta tätä sanoessani, mutta tunnenpa syvää iloa, kun huomaan, että ihmiset alkavat ajatella, mietiskellä ja huomaamattaan luopua epäjumalistaan, lähestyäksensä totuutta.
Monta vuotta, monta vuosisataa vielä kuluu, ennenkuin tämä kummallinen maallinen ihmiskunta kokonaan on alkanut käyttää järkeänsä, ennenkuin se osaa oikein käyttäitä, ennenkuin se herkee tarjoamasta meille näytäntöjä sellaisia kuin ne, joita me omassa isänmaassamme näimme avautuvan eteemme tuona surullisena vuonna 1870-1871 ja joita edelleen jatkuu koko sivistyneessä ihmiskunnassa, sekä ennenkuin se lopullisesti kohotaksen eläimellisyyttä ylemmäksi tullaksensa rahtusen hengellisemmäksi ja osottaaksensa tiedollisia taipumuksia. Mutta kuta vaikeampaa edistys on, sitä voimakkaampia täytyy meidän ponnistustemme olla. Työskennelkäämme siis yhteisesti tämän vielä raa'an rodun kohottamiseksi, sen vapauttamiseksi tietämättömyyden ikeen alta, levittääksemme sen poveen totuuden ja hyvyyden siemeniä sekä lisätäksemme niiden lukua, jotka ovat jättäneet tuon vanhan poljetun polun, ja tuntevat jotakin muutakin, kuin vain aineellisia haluja, ja jotka tuntevat itsessään kehittyvän vastuunalaisen sielun, joka on kutsuttu korkeampiin tarkoituksiin.
Pariisissa v. 1883.
Ennen ja nyt 1/1897.
