Juuso Hedberg - Jules Vernen Matkustus maan keskipisteeseen
Matkustus Maan Keskipisteesen. Kertonut Jules Verne. Ruotsalaisen käännöksen mukaan suomentanut B. L. Helsingissä, G. W. Edlund'in kustannuksella. J. C. Frenckellin ja Pojan luona, 1879. — 250 siv. 8:o. Hinta: 4 markkaa.
Jules Vernen teoksia on jo useampia käännetty suomeksi, joten ei ole mikään outo kirjailija, joka tässä teoksessa tarjoutuu suomalaiselle yleisölle. Tämän kirjailijan teoksia ei käy mihinkään määrättyyn kirjallisuuden lajiin luokitseminen; sekava ja kirjava sisältö on tehnyt esitystavan ja muodon samanlaiseksi. Omituisuutta hapuilee Jules Verne, ja vaikka hänen kirjalliset tuotteensa mielestämme ovat sangen ala-arvoiset, tahdomme häntä kuitenkin kunnioittaa siitä, että hän hakiessaan aineita kirjoitushalunsa tyydytykseksi, ei ole ruvennut noitten iankaikkisten rakkauden juttujen esittäjäksi, vaan on valinnut vaikka semmoisiakin aineita, käin on «Matkustus Maan keskipisteesen«. Muutamissa Jules Vernen teoksissa — sen tunnustamme mielellämme — on jonkunmoinen viehättäväisyys, joka voi lukijan mieltä vallata niin, että hän ryhdyttyään kirjan lukemiseen, oitis tahtoo sen loppuun päästä, minkä vuoksi täydellä syyllä joskus on sanottu Jules Vernen teoksista, että niitä ei ole kirjoitettu luettaviksi, vaan nielaistaviksi eli ahmittaviksi. Semmoisia ovat esim. «Chazallon'in päiväkirja«, joka todellakin on huvittava kertomus; mutta kun tekijän aineittensa takia täytyy kynäänsä näin sekä kiihdyttää että kiidättää, niin lannistuu voimat ja tekijä käypi ikäväksi ja suututtaa lukijoitaan turhanpäiväisesti haaskatun paperin ja lakin puolesta. Tätä sopii meidän täydellä syyllä sovittaa nyt kysymyksessä olevaan teokseen, joka, lyhykäisesti kertoen, sisältää seuraavat hullutukset:
»Hamburg'issa asuva provessori Lidenbrock saapi kerran eräässä kirjain huutokaupassa vanhan Islantilaisen kirjan, joka on kokoonpantu eräällä kummallisella n. s. »kryptogrammi« -kirjoituksella, minkä kirjaimet ovat jonkunlaisessa säännöllisessä epäjärjestyksessä, jota lukijan omalla kekseliäisyydellään täytyy selittää. Kirjoituksen tekijä on eräs Arne Saknussemm niminen Islantilainen oppinut. Provessori L:n veljenpoika saapi tästä kirjoituksesta selväksi, että mainittu Arne Saknussemm on käynyt maan alla ja tunkeunut sen keskipisteesen, ja että semmoista matkaa voi tehdä, jos sen aloittaa ennen Heinäkuun alkua erään nyt sammuneen tulivuoren suusta Islannissa. Vastaväitteitä tämmöisen matkan mahdollisuutta vastaan tehdään kyllä, joista pätevin ja esteellisin on se, että maan sisus on tulikuuma; mutta viimemainittu vastus kumotaan eräällä teorialla, joka väittää, ett’ei niin olekkaan asian laita, ja niin ryhdytään oitis matkan valmistuksiin. Osan-ottajaksi prov. L:n vaaralliseen ja omituiseen retkeen rupee hänen veljensä poika. Ensiksi matkustetaan Islantiin, jossa otetaan opas näyttämään tietä tuon sammuneen tulivuoren luo. Siitä pyritään ensiksi vuoren huipulle ja sitten alkaa vasta oikea matka maan keskipisteesen. Helppoudella, joka Jules Verne'nkin esittämäksi on liian suuri ja kyllä saisi olla monimutkaisempi, viepi tekijä sitten matkustajansa eteenpäin huolimatta kaikista tietyistä ja tietämättömissä olevista esteistä. Välistä loppuu matkustajilta heidän vesivaransa; ei hätää: Islantilainen opas kuulee silloin vienon veden solinan viereisen kallion seinän takaa, rautakangilla tehdään siihen reikä ja reiästä kumpuaa esiin kirkas vesipylväs, josta syntyy täydellinen virta, jolle on nimeksi annettava prov. L.n tehtävässä maansisuksen kartassa oppaan nimi Hannu. Kummallisella retkellään saapuvat matkustajat kerran erään suuren meren luo. Sen poikki on tietysti purjehdittava; mutta mistä kulkuneuvot saadaan? Se on helposti poistettu huoli; Hannu tekee kivettyneistä puista, jotka puunluontoansa ovat sen verran säilyttäneet, että ne pysyvät veden päällä, lautan, jolla hyvän myötätuulen ajamina retkeilijät kiitävät hyvää luikua eteenpäin. Merellä nähdään saaria, outoja merikasveja ja vedenpaisumuksen edellisiä hirviö-eläimiä, jotka matkustajien kauhuksi väänteleivät lautan ympärillä, ja hirmuisesti keskenänsä taistelevat. Meren toisella rannalla kärsivät onnettomat haaksirikon, jossa olisivat menettäneet kaikki tavaransa ja tieteelliset koneensa, ellei Hannu, joka yleensä koko matkalla ilmestyy jonkunlaisena «Deus ex machina«, niitä olisi oikeinpa yliluonnollisella tavalla pelastanut. Jos on matka tähän asti ollut kummallinen, niin ei se suinkaan lopulta käy sen järjellisemmäksi; sillä se viepi Hannun rakentamaan lautan miehineen päivineen eräälle laavavirralle, jota pitkin sitten matkustajat kulkevat; mutta matka ei nyt käy alaspäin, vaan suoraa päätä ylöspäin siihen tulivuoreen, johon laavavirta pyrkii ja jonka suusta se valuu ulos. Kummallista on tosiaan, ett’ei lautta pala; mutta onhan se tehty kivettyneistä puista, eikä kivi pala. Kulku pitkin laavavirtaa päättyy niin, että lautta matkustajineen syöstään ulos tulivuoresta, joka on eräällä Välimeren saarella, ja «matkustus maan keskipisteesen« tosiaan ei tule suoritetuksi, mutta uusia, tieteelle arvaamattoman tärkeitä seikkoja on saatettu oppineen maailman tietoon, ja tästä karttunut tieteellinen maine ja arvo saattaa provessori Lidenbrock'in kaikkien tieteellisten seurojen jäseneksi.
Semmoinen on kirjan sisältö, joka yleensä on samaa laatua kuin Jules Vernen muissa teoksissa. Lukiessamme näitä hullutuksia olemme todellakin joka sivulla tulleet ajatelleeksi, että on vahinko, kun niin hyvä kääntäjän kyky näin turhiin kulutetaan; sillä kun kerran niin hyvin käännöksiin pystyy kuin tämän kirjan suomentaja, on välttämättömän tarpeellista, että suomennettavat paremmin valitaan. Hyvää tietysti on, että nuorta kirjallisuuttamme kaikilla aloilla edistetään, ja erittäin kaipaa kirjallisuutemme nykyaikana huvittavia, iloisenlaatuisia teoksia, jommoisia tämä kirja pyytää ollakseen. Mutta muiden maiden tänlaatuinen kirjallisuus on kyllä niin viljava, että on olemassa runsastakin valitsemisen varaa, jonka vuoksi toivomme kääntäjän vasta kelvollisempia valitsevan, kun hän, kuten toivomme, kirjallista tointansa pitkittää.
J. Hedberg
Kirjallinen kuukauslehti 1/1880.
