Kuudestoista luku

Jules Verne - Veden päällä liikkuva kaupunki







Astuessani isoon salonkiin näin ovella iltahuvit ilmoitetuksi. Ne olivat täydelliset iltahuvit, joissa oli ensimäinen osasto, väliaika, toinen osasto ja päätös-osa.

Taas menin kannelle ja aloin hakea Mac-Elwinia. Corsican oli vastikään sanonut minulle, että Fabiani oli lähtenyt hytistään, ja minä tahdoin saada hänet yksinäisyydestään, kuitenkin olematta hänelle haitaksi. Minä kohtasin hänen laivan keulakannella, ja me puhelimme vähän aikaa toistemme kanssa, mutta puheensa ei mitenkään kallistunut hänen entiseen elämäänsä päin. Hetkittäin meni hän hiljaiseksi ja vaipui omiin ajatuksiinsa, kuulematta minua ja vieden tuontuostakin kätensä rintaansa vasten, ikäänkuin asettaaksensa jotakin tuskallista tuntoa. Näin kävellessämme kulki Harry Drake useita kertoja ohitsemme; hän oli aina se sama, räyhäävä ja esteeksi asti koikehtiva, niinkuin pyörivä tuulimylly olisi tanssisalissa. Petyinkö? En tiedä, minulla kun oli ennalta saatu arvelu, mutta minusta näytti ikäänkuin Harry Drake olisi pitänyt Fabiania silmällä. Tottapa Fabiani oli sen havainnut, sillä hän kysyi minulta:

— Kuka on tuo mies?

— En tiedä, — vastasin minä.

— Hän on vastoin luontoani! — lisäsi Fabiani.

Pane kaksi alusta tuulettomaan ja virrattomaan mereen, ja he viimein yhtyvät toisiinsa: viskaa avaruuteen kaksi liikkumatonta kiertotähteä, ja ne putoavat toistansa päälle; aseta kaksi vihollista väkijoukkoon, ja ne välttämättömästi yhtyvät toisiinsa.

Illalla oli iltahuvit ilmoituksen mukaan. Iso salonki oli komeasti valaistuna ja täynnä kuulijoita. Noiden puoli-aukinaisten luukkujen ja akkunain sivu kuljeksivat matruusien leveät päivettyneet naamat ja isot mustat kädet. Olisitpa luullut niitä katon koristeihin panneiksi valenaamoiksi. Ovireiät vilisivät passareita täynnä. Enin osa kuulijoita, miehiä ja naisia, istui laitain puolella sohvilla ja keskellä huonetta kaikenlaisilla tuolilla. Kaikki kääntyivät pianon puoleen, joka oli vahvasti kiinnitetty naisten salongin molempain ovien väliin. Silloin ja tällöin kiikahti yleisö aluksen vaarumisten muassa; tuolit lipuivat paikoiltaan; eräänlainen hyöky pani kaikki nämä päät samanlaiseen aaltonaiseen liikuntoon; tartuttiinpa toisistaan kiinnikin, hiljaisuudessa, piloja puhumatta; mutta kiitos ahdingolle: ylipäiten ei tarvittu peljätä kaatuvansa.

Ensistäkin otettiin esiin *Ocean Time* niminen, jokapäiväinen sanomalehti valtiotietoa, kauppaa ja kirjallisuutta varten, jonka muutamat matkustajat olivat perustaneet täyttääksensä matkustajain tarvetta. Amerikalaisille ja englantilaisille tällainen ajanviete on hyvin mieleistä. He toimittavat lehtensä päiväksi miksi sattuu, ja tunnustaa täytyy, että jos toimittajat eivät ole tarkat kirjoitustensa laadun suhteen, niin eivät ole lukijatkaan. He tyytyvät vähään, niinpä vähempäänkin.

Tämä Huhtikuun 1:sen päivän numero sisälti ohjaavaisen, jotensakin huolettomasti kyhätyn, valtiotietoa yleisesti koskevan kirjoituksen, kaikenlaisia, joille franskalainen ei olisi suutansa nauruun vetänyt, varsin typeröitä lennätinsanomia ja joitakuita laihoja päivän uutisia. Sanalla sanoen: tällaiset pilapuheet huvittavat tuskin ketään muuta kuin niiden kokoonpanijoita. Eräs amerikalainen luki suurella vakuutuksella näitä ei suinkaan leikillisiä kokkapuheita, kuulijain vilkkaan mieltymyksen ohella, ja päätti lukunsa seuraavilla uutisilla:

Kerrotaan, että presidenti Johnson on luopunut hallituksesta kenraali Grantin hyväksi. Varmaksi sanotaan, että paavi Pius yhdeksäs on valinnut keisarillisen prinssin jälkeiseksensä.

Sanotaan, että Ferdinand Cortez äskettäin on vuorollaan karannut keisari Napoleon kolmannen kimppuun sen tähden että tämä valloitti Meksikon. Sittekuin tälle "Valtameren sanomalehdelle" oli tarpeeksi asti mieltymystä osoitettu, seurasi luentoa, pianon soittoa, laulua ja korttikonsteja, joita kaikkia amatörit toinen toisensa perästä esittivät, jonka perästä iltaseura nousi jaloilleen ja verkalleen lauloi sen kansallis-laulun, jossa rukoillaan Jumalaa varjelemaan kuningatarta (God save the Queen).

Nämä iltahuvit olivat ylipäiten yhtä hyvät kuin amatörien toimittamat iltahuvit yleisesti, se on, ne voittivat mieltymystä erittäinkin toimittajissa ja heidän ystävissään. — Fabiania ei näkynyt.


(jatkuu)