Ivar Wilskman - Tämänvuotiset Olympian juhlat

Tämänvuotiset Olympian juhlat.







Puolentoista vuosituhatta kestävän väliajan kuluttua päätettiin Kreikassa viime vuosisadan loppupuolella alottaa uutta olympialaisten pelien sarjaa, joka pantaisiin toimeen muinaiseen muotoon jos kohta uusiakin urheilualoja ohjelmaan ottamalla. Ikivanha kilpailupaikka Stadion oli raunioina seisonut läpi koko keski- ja uuden ajan. Silloin eräs Egyptissä asuva kreikkalainen päätti rakennuttaa sen uudestaan täydesti käytettävään kuntoon, samanlaiseksi kuin se oli ollut meidän ajanlaskumme alussa. Tämä yritys veti tasan miljoonan drakmaa. Nyt seisoo taas tuo historiallinen merkkirakennus entisessä asussaan, eheänä ja komeana, nykyajan ja tulevissakin vuosituhansissa syntyvien sukupolvien käytettävänä.

Uudessa stadionissa, joka on rakennettu marmorista ja varustettuna 50,000 numeroidulla istumapaikalla, pidettiin ensimäinen yleinen urheilujuhla vuonna 1896. Tässä tilaisuudessa valittiin kansainvälinen urheilutoimikunta, jonka tehtäväksi uskottiin vastaisten, joka neljäs vuosi uudistettavien, mutta eri paikkakunnilla toimeenpantavien juhlien järjestäminen. Vuonna 1900 pidettiin olympialainen juhla Parisissa ja vuonna 1904 St.Louisissa. Seuraava, vuonna 1908 toimeenpantava juhla tulee pidettäväksi joko Roomassa tahi Berlinissä. Mutta kreikkalaiset tahtoivat sitä ennen viettää uuden juhlasarjan 10-vuotista muistoa panemalla taaskin Stadionissa toimeen kansainvälisen urheilujuhlan. Siinä tarkoituksessa lähettivät he tämän vuoden alussa kutsumuskirjeitään kaikkiin sivistysmaihin, vieläpä Suomeenkin. Innossaan menivät ne niin pitkälle, että lähettivät monien kaukaisten maitten voimailijain käytettäviksi melkoisia matkarahamääriäkin. Suomi vaan ei saanut mitään, vaikka esimerkiksi Ruotsiin tuli 10,000 kruunua. Täältäpäin tehtiin silloin pieni kohtelias huomautus, että eiköhän niitä varoja riittäisi meillekin, mutta vastaukseksi ilmoitettiin, että »rahasto on valitettavasti lopussa». Meikäläiset urheilun johtomiehet eivät siitä ottaneet lamautuakseen. Rohkasivat vain mielensä ja päättivät anoa valtiolta apua voidaksensa Kreikkaan lähettää pienen voimistelijajoukon sekä parhaimmat urheilijamme. Tätä aijetta on muutamalta taholta tuomittu sulaksi hullutukseksi, miesvoimistelijain ylpeyden ja itserakkauden typeräksi yritykseksi. »Tekö Ateenaan! Mitä siellä tekisitte? Häpäisisitte vain itseänne ja maatamme». Näin arvelivat jotkut »toista koulua» ihailevat sulottaret. Puheena olevaan edustajajoukkoon oli muuten aijottu valita Ylioppilas-Voimistelijain, Viipurin Reippaan, Helsingin Unitaksen ja Tampereen Yrityksen parhaimmat ja harmoonisimmin kehittyneet voimistelijat, ja itse puolestani uskallan olla sitä mieltä, että näitä edustajia olisi kyllä kelvannut näyttää missä maassa ja minkä asiantuntijain arvostelukokouksessa tahansa. Valitettavasti tuli rahakysymysasia senaatissamme liian myöhään esille, joten koko yrityksen, mitä voimistelijoihin tuli, täytyi raueta tyhjiin. Ei olisi enää millään tavoin ehditty saada voimistelijain yhteistyötä tyydyttävälle kannalle. Mutta vallan osanottamattomiksi emme kuitenkaan jääneet. Maamme kolme parasta yleisurheilijaa — ylioppilas Werner Weckman sekä rautatienvirkamiehet Heikki Åhlman Wiipurista ja Werner Järvinen Jyväskylästä — ovat tällä hetkellä Ateenassa syrjäistä Suomenmaata edustamassa. Suuri on näillä miehillä mahdollisuus saavuttaa edes jonkinmoista huomiota. Järvisen tähänastiset diskonheittoennätykset ovat olleet maailman parhaimpia. Weckman julistettiin viime vuonna Saksassa amatööripainijain mestariksi, ja Åhlman on n.s. all-round-atleettina verrattoman hyvä. Näitten edustajaimme seurassa lähti Ateenaan myöskin erittäin hyväksi yleisurheilijaksi tunnettu hra Uno Häggman Wiipurista sekä edustajien etua valvomaan Helsingin Atleettiklubin puheenjohtaja, Axel Liljefors. Häggman oli aikonut ottaa osaa kilpailuihin, mutta hänen ilmoituksensa tuli liian myöhään.

Lukijaimme silmäillessä näitä rivejä ovat miehemme parastaikaa tulessa. Suoriutukoot he tuolla klassillisella paikkakunnalla toimeenpannussa klassillisessa kilpailussa kunnialla! Tarkoittaahan tämäkin yritys puolestaan saada tuntematonta, useimmiten syrjäytettyä maatamme ja sen oloja edes jonkunverran yleisemmän huomion ja tunnustuksen alaiseksi.

I. W:n.





Suomen Urheilulehti 4/1906.