Automobiiliajosta.
Edellisessä Urheilulehden numerossa on tunnettu nimimerkki L-n tehnyt selkoa kokemuksistaan automobiililla ajosta Suomen maanteillä. Koska allekirjoittanutkin on tehnyt pitkiä matkoja samallaisella ajopelillä sekä havaintoja tältä alalta, rohkenen myöskin lausua asiasta sanasen.
Mitä ensin hevosvoimien lukumäärään tulee, luulen heikommankin kuin 12 voimaisen koneen riittävän meidän maanteillämme. Se automobiili, jota allekirjoittanut on käyttänyt, on amerikkalaista tekoa. Tehtaan merkki on Pope Hartword. Vaunussa on 10 hevosvoimaa ja neljä istumasijaa. Kone on vaunun alla ja yksisilinterinen. En ole vielä tavannut mäkeä, josta se ei olisi kiivennyt ylös aivan helposti. Helsingistä Viipuriin mennessä on suurin nousu Ilolan mäessä 14 kilometriä Porvoosta Loviisaan päin. Se on hyvin jyrkkä ja kivinen, mutta siitä huolimatta olen täydessä lastissa noussut automobiililla siitä usean kerran. Viipurista Helsinkiin tullessa on vielä pahempi mäki Karhulan puuhiomon luona. Olin kuullut puhuttavan, että suuriruhtinaat Boris ja Kiril tullessaan automobiililla Pietarista Haikkoon olivat saaneet hevosilla vedättää koneensa tästä mäestä. Pelkäsin siis aika lailla sitä, mutta tulin kun tulinkin vallan helposti siitä ylös, vaikka koneessa ei ollut enempää kuin 10 hevosvoimaa. Luulen siis, että hevosvoimat eivät merkitse niin paljon, kunhan kone muuten on rakennettu suuria nousuja varten. On siis parasta konetta ostaissa tiedustella tehtaalta enemmän sitä, kuinka monen metrin nousun vaunu voi tehdä, kuin hevosvoimien lukumäärää, joka voi olla petollinen. Alppilan automobiilissa esimerkiksi on 14 hevosvoimaa jaettuna neljälle silinterille, ja siitä huolimatta ei se jaksa nousta Alppilan mäestä ylös täydessä lastissa.
Kun kerran on puhe automobiilin rakenteesta, tahtoisin mahdollisille ostajille antaa pari neuvoa. Ensiksikin heidän ei tulisi ostaa lyhyttä vaunua, sillä niillä on huonoilla maanteillä aina se vaara tarjona, että ne esimerkiksi alamäestä joutuessaan pehmoiseen hiekkaan voivat tehdä täydellisen kuperkeikan. Viime keväänä sattui Ruotsissa tämänkaltainen onnettomuus, joka maksoi kolme ihmishenkeä. Suomessa on tämän onnettomuuden vaara vielä suurempi kuin Ruotsissa, jonka vuoksi on parasta olla varuillaan. Toiseksi tulee automobiilia ostaissa pitää silmällä, että kone ja ketju, tai ellei ketjua ole, hammasrattaat, ovat hyvin suojatut. Meidän maantiemme ovat täynnä pieniä irtonaisia kiviä, jotka tuon tuostakin ponnahtavat koneeseen ja voivat kokonaan rikkoa sen. Asia on helposti autettavissa kankaista tehdyllä suojuksella koneen alla. Ellei tehdas lupaa tällaista koneen kanssa, on vaadittava asiamiehen se joka tapauksessa hankkimaan. Kolmanneksi on pyöriin nähden tärkeätä, että gummit ovat kolmikertaiset, s. t. s. että sisällä on erityinen ilmarengas, sen päällä paksu suojusrengas ja tämän päällä vielä vahva kankaalla sisustettu vahvike. Vielä parempi olisi heti alussa saada takapyöriin teräsholkeilla n. k. Gleitschutz varustetut renkaat, sillä liukkaalla tiellä on tasaisilla gummeilla monasti pulassa.
Mitä sitten erityisesti maantieajoon tulee, suosittelee nimimerkki L-n toisella pyörällä kärrynraiteessa ajamista. Minusta on tämä neuvo hyvin vaarallinen, jonka vuoksi siitä mitä kiihkeimmin varoitan. Lukuunottamatta sitä, että tämänkaltainen ajo rasittaa pyöriä, on sillä suuret vaaransa. Jos ajaja hiukankaan erehtyy, on automobiili heti ojassa, sillä käännettävät etupyörät voivat helposti hypähtää poikittain, ja silloin on etenkin kovalla vauhdilla mahdoton konetta hallita. Eräs kauppias Helsingistä joutui viime keväänä Porvoon matkalla tämän vuoksi vallan mallikelpoisesti ojaan. Koko kone kuuluu kääntyneen nurin.
Sateisella ilmalla on ajo yhtä vaarallista, sillä liukkaat tiet tekevät taitavimmankin ohjaajan ponnistukset turhiksi. Minä puolestani kehoittaisin silloin ajamaan hyvin varovasti ja vähemmän nauttimaan rapakon roiskumisesta. Lumessa ajaminen on aivan yhtä vaarallista. Jarrutin kerran Aleksanterinkadulla tällaisella kelillä hiukan varomattomasti ja vaunu pyörähti heti ympäri kuin sirkushevonen. Tällaiset tapaukset ovat tavalliset liukkailla teillä, joten vasta-alkajien on oltava hyvin varovaisia.
Mitä lopuksi hevosiin tulee, olisi toivottavaa, että automobiililla kulkijat niin usein kuin suinkin kokonaan seisauttaisivat koneen tavatessaan arkoja hevosia, sillä ne pelkäävät enin koneen ääntä. Minusta on parempi nähdä hiukan vaivaa konetta jälleen käyntiin pantaessa kuin asettaa ihmishenkiä ja toisen omaisuutta vaaraan. Viipurin läänin kuvernööri on määrännyt, että kone on seisautettava, jos asema näyttää uhkaavalta. Minusta se on viisas päätös, sanokoot muut automobiililla ajajat mitä tahansa.
Suomen maantiet eivät ole hyvät, se on kyllä totta, mutta varovasti niillä kuitenkin voi ajaa aika mukavasti. Toisinpaikoin ne kyllä ovat oivalliset, mutta toisin paikoin taas kerrassaan kehnot. Automobiilinajaja olisi sopiva mies määräämään vallesmanneja, sillä hänellä on kokemusta siitä, minkä pitäjän vallesmanni pitää tiet hyvässä kunnossa ja minkä ei. Kun on kauvemmin ajanut, luulee melkein voivansa näkemättä sanoa, onko nimismies vanha ja leväperäinen tai nuori ja toimelias, onko hän juoppo tai raitis. Samoin automobiilin käyttäjä oppii aika hyvin tuntemaan maanlaadun, sillä hän jos kuka odottaa itäänpäin ajaessaan rapakiviseutuja.
Vielä yksi huomautus. Ylämäkiä ei pitäisi koskaan ottaa huimaavalla vauhdilla, sillä ajaja ei voi nähdä onko mäen päällä hevonen vai ei. Jos siellä sitten sattuu olemaan joku vikuri, ei kärryissä istujan renki sillä haavaa ole turvassa, sillä hevonen säikähtää pahimmin nähdessään äkkiä lähellään huimaavaa kyytiä menevän automobiilin. Samoin on käänteissä, missä puut peittävät näköalan, ajettava hyvin varovasti ja annettava varoitusmerkkejä.
Y.W.
Suomen Urheilulehti 9/1906.
