Lasten haukkumalukuja.
»Jussi, pussi, Jukolan Jussi,
Jussi, Jassi, jauhokuono.»
veisaili seitsen-veljeksien veikeä Eero, kun »poika-Jussi» pirtin permannolla »Jussia» tanssia loiskautteli. Hyvällä tuulella ollen Juhani sitä tällä kertaa karsikin, mutta olisipa Eero samaa virttä vetäissyt esim. silloin, kun Juhani Männistöstä rukkasineen astui, jo varmaan olisi tämä tukka pystyssä hänen kimppuunsa kimpaissut. — Samaan tapaan kuin Eero Juhanista »Jussi-pussinsa» tekaisi, samoinpa vielä nytkin poikaset, ja tyttösetkin, toisiensa nimistä kaikenlaisia leikki- ja pilkkalukuja sommittelevat ja niitä riitaannuttuaan toisilleen kiusaksi laskettelevat. Tällaisia lukuja tapaamme kansan keskuudessa miltei kaikkialla. Ne ovat tavallisesti nimen mukaan alkusointuun asetetut taikka taas sovitetut loppusointuun. Muutamat ovat kehitetyt useampisäkeisiksi runorämpsyiksi, muutamat vain pari-kolme sanaisiksi lauselmiksi muodostetut. Niistä seuraavassa joku näyte.
»Jussi-pussi» lienee enimmin ja kaikkialla kiusoteltu — Jussi kun kai tavallisin nimi. Sillepä Eerokin virtensä veisasi. »Jussi»-värssyistä voimme mainita vain:
»Jussi juuttahan kurikka,
pahain hengen paukkapää»
ja
»Jussi juutas Järveläinen,
nahkasiipi korpelainen.»
Näin ärsyttelee muhokselainen. Räisälässä taas kuulemme:
»Jussi jässi, järven pässi,
pääkolikko korvassa.
Mitä hän on sielä tekemäs?
Ruunan raatoo repimäs.
Mitä jäi jälel?
Silmäluu, perskuu.»
Ja Kurikassa:
»Jussi julma juuston surma,
kissi parka piiskattihin.»
Matista,toisesta tavallisesta nimestämme, myös kuulemme monet muodostelmat. Niinpä Kurikassa:
Matti mytty mättähällä,
tuohitytty rästähällä
ampuu sutta suolenpäähän,
pirua pinon rakohon,»
sekä:
»Matti meteli meitä veteli,
Turun takana, santapakalla».
Muhoksella hoetaan:
»Matti moukka,vähä houkka
meni ongelle ojasta,
sai pari kolme sammakkoo,
yhen söi, yhen möi,
yhen antoi äitilleen,
äiti keitti. Matti söi.»
Räisälän lapset ilkkuvat:
»Matti muikkunen,
pää pikku ruikkunen,
nenä suuri — ohhohho!»
Antreassa:
»Mattila kattila kankaalla kiehuu.»
Kaikkialla tunnettu lienee myös »runo» Heikistä, joka
»-- meni heinähän,
löi leivän seinähän,
Heikki tuli heinästä,
söi leivän seinästä.»
Samoin on tuttu sanelma Antista:
»Antti kantti karvajalka»,
johon antrealainen vielä lisää:
»löysi hiiren lauvan alta,
suolet söi,veren joi,
käpälät pisti taskuun.»
Maijaa suututtelee kurikkalainen:
»Maija maali, kylmä kaali,
pohjatuuli,possunhuuli.»
Annista saamme kuulla Uudellakirkolla:
»Anni kanni, karvajalka.»
ja Laatokan puolessa:
»Annikka tannikka talleroinen
puolen markan pulleroinen.»
Eevaa kiusailee uuskirkkolainen:
»Eeva inkku, läävän linkku.'
ja Ristiinalle päivittelee:
»Ristiina riivattu,
penki al piinattu!»
Iiskalle laprikoi kurikkalainen:
»Iiska piiska piiskattihin,
katajanoksilla kannettihin,
kirkon yli heitettihin,
lehmänp—lla peitettihin,
härjänpalliilla soitettihin.»
Antreassa on Ellille omistettu värssy:
»Elli keitti vellin,
antoi Matin maistaa.
Matti kaatoi kartanolle.
Elli itse itkemään,
muu pere murajamaan.»
Kurikassa on tyydytty sanomaan vain, jotta
»Elli keitti vellin.»
Mikolle sanoo antrealainen
»Mikkel kokkel,
oravia ottel.»
ja Villelle latelee:
»Ville kille killeröinen,
puolen markan pulleroinen.»
Olisihan näitä, tällaisia haukkumalukuja vaikka enemmänkin ladella. Mutta ehkä nämäkin jo riittävät näytteeksi tämänkaltaisesta »runoudesta». Monet niistä kyllä ovat kovin karkeita ja siivottomia sekä sopimattomia »kirjassa» esitettäväksi. Mutta pienet kinailijat usein niitäkin vain ilman mitään toisilleen päin silmiä läiskäyttelevät.
Samuli Paulaharju.
Kotiseutu 2/1911.
