Severi Nuormaa - Oikeuden voittokulku
"Sillä oikeus aina lopulta voittaa."
Ei voinut olla hymähtämättä - sanomme: surullisesti hymähtämättä - kuullessa näitä jo ainakin parisen tuhatta vuotta yhä uudelleen toistetuita sanoja lausuttavan historian mitä häikäilemättömintä vääryyttä käsiteltäessä Suomen kansan eduskunnassa vuonna 1910!
On tietenkin hyvä, että ihmiset luottavat oikeuden ja totuuden voittoon vääryyden ja valheen yli. On tarpeen, että ihmiskunta uskoo parantumisensa, terveytymisensä mitä pikaisimpaan toteutumiseen. Onhan sairaalle - sanovat lääkärit - usko parantumiseensa puolet lääkitystä.
Mutta miten on laita tuon „oikeuden lopullisen voiton" historian tosiasioiden vaiheissa? Tarkoitan: osoittaako se ihmiskunnan historian ajanjakso, josta jotakin tiedämme, selvää ja todistettavissa olevaa kehitystä edes siihen suuntaan, sitä olotilaa kohti, jossa oikeus, totuus ja ihmisyys valtaa pitäisivät ja vääryys ja valhe ja heikomman sorto olisivat ylimuistoisia, jo voitetuita tosiasioita?
Afrikan ja Aasian vallat. Despootit sortavat kansaa. Oikeudesta ja ihmisyydestä ei ole hallitsijalla ja hallitsevilla hämärätäkään käsitystä.
Rooma, keisarivalta, Nero ja kumppanit. Sodat ja orjuutukset. Spartakukset, oikeuden, vapauden miehet, ristiin naulitaan.
Keskiaika. Lääniherrat, orjat ja maaorjat. Hallitusten kansainsorron ohella yleisen kirkon despotismi.
Uudenajan aamunkoitto. Jatkuva despotismi valtiossa. Oikeaoppisuuden polttoroviottotuuden,ihmisellisen valistuksen tuhoamiseksi. Kansojen joukkoteurastukset valloitetuissa maanosissa.
Seitsemästoista ja kahdeksastoista vuosisata. Kansajoukot nääntyvät sadointuhansin, miljoonin, hedelmälliset maa-alueet muuttuvat erämaiksi valtiollisen despotismin, klerikarismin ja militarismin sydämettömän sorron alla.
Yhdeksästoista vuosisata. Sodat joukkomurhat, kansainmurhat todistettavasti lukuisammat kuin millään edellisellä vuosisadalla historiassa. Industrialismin sorto kehittynyt huippuunsa. Teollisuuskeskuksissa työväenluokan keski-ikä työväenluokan elämänoikeus puolet varakkaamman luokan keski-ijästä!
Kahdeskymmenes vuosisata. „Alkusoittona" boerien kansanmurha, Englannin toimeenpanema (kansakunnan, jonka menettelystä Intian kukistamisessa Macaulay lausuu, että „sota bengaalien ja englantilaisten välillä oli kuin sota lampaiden ja susien tai kuin ihmisien ja perkeleiden välillä", sortojärjestelmä, jonka alla yksin Bengalissa surmaan sortui 4 miljoonaa asukasta). Venäläis-japanilainen sota - historian verisimpiä - bobrikoffilaisaika omassa maassamme, Stolypinin pikaoikeudet sadan miljoonan kansaa hallitsemassa, Suomessa parhaillaan suunniteltu oikeusmurha europalaisen ja maailman historian kulusta „oikeuden lopullista voittoa" kohti ainoastaan moniaan merkkikohdan mainitaksemme. Melkeinpä lukemattomiin, uudemmalla ajalla yhä tiheytyviin kauppasotiin, valtiokaappauksiin, kansojen vapauden ja oikeuksien rikoksiin tämän yhteydessä lähemmin kajoamatta.
Mutta, sanotaan, onhan toki valoakin jos varjoakin. Onhan sivistyneessä maailmassa nykyisin toiminnassa rauhanliike, ovathan kansainväliset adressit, ovathan Europan oikeusoppineiden lausunnot, ovathan olemassa taistelut sortoa ja vääryyttä vastaan.
Ovatpa toki. Mutta ne ovat ainakin olleet. Rauhanliike on yhtä vanha kuin sota, protestit vääryyttä vastaan ovat toki, se olkoon ihmiskunnan kunniaksi sanottuna, yhtä vanhaa alkuperää kuin vääryys itse historiassa. Julistettiinhan jo yhdennellätoista vuosisadalla koko maailman käsittävä maanrauha. Uudistettiinhan yleisen maanrauhan julistaminen viidennellätoista vuosisadalla Wormsin valtiopäivillä. Onhan varsinaista sovinto-oikeusaatetta ja kansainoikeutta sekä toteutettu että tutkisteltu Europassa jo ainakin seitsemättä sataa vuotta historian lukuisimpien ja julmimpien taistelujen raivotessa parin viimeisimmän vuosisadan kuluessa.
Niinpä niin - mutta nyttemminhän on olemassa Haagin rauhankonferenssi ... Tosiaankin. Sata vuotta sitten lausui Napoleon, että hänellä oli aikomus perustaa maailmanrauhan valtakunta. Kuinka äärettömästi väärin onkaan tämän rauhanmiehen tekoja maailma yleensä ymmärtänyt!
Oikeus voittaa - -
Ja kuitenkin kaikitenkin täytyy kansojen tähän voittoon uskoa ja luottaa voidaksensa elää ja taistella vääryyttä vastaan.
Severi Nuormaa.
Punainen viesti 4/1910.
