Carl Ewald - 8-tunnin työpäivä

CARL EWALD, tanskalainen kirjailija, kuoli äskettäin. Suomalaisia sanomia, varsinkin työväenlehtiä jonkun vuoden lukeneet tunsivat tuon nimen. Hänen kirjoittamiaan novellinpätkiä näkyi aina väliin lehdissä eikä hän koskaan pituudella ketään kiusannut. Lyhyin lausein, sattuvin sanoin ampui hän asian ytimeen, jos sitten oli pilkattava Wille-keisaria antamalla isän jumalan selittää, ettei hän ole sellaisia herroja luonut, joten ihmiset saavat niiden suhteen menetellä, miten mielivät, tai ivasi ranskalaista upseeristoa, se kun Dreyfus-jutussa yhä tahtoi pestata sielunsa pirulle, joka ei enää näiden herrain pitkää velkalistaa juuri halunnut jatkaa.

Suoranaisesti työväenasiaa palveli hän useilla pikkupätkillä vaikkei sosialisteihin lienekään lukeutunut. Etenkin „pikkupoikaansa" hän usein esitti novelleissa samalla saarnaten uusia, terveitä kasvatustapoja. Tähän näytteeksi painatamme hauskan Vappu-sadun:




8-TUNNIN TYÖPÄIVÄ.

Kirj. CARL EWALD.

Suomennos.




Oli Vapunpäivän ilta. Herramme lähti tavallisuuden mukaan, ennenkuin taivaanportit suljettiin ja tähdet sytytettiin, pienelle kävelylle maata kohti.

Hänen siinä kulkiessa tuli häntä vastaan ääretön ihmisjoukko.

Selvää oli että he tulivat suoraa päätä työstä, sillä heidän kätensä ja kasvonsa olivat likaset ja he astuivat väsynein, raskain askelein.

„Mitä haette vielä näin myöhään?" kysyi herramme.

„Ennen emme päässeet", vastasivat nuo; „pyytäisimme sinun järjestämään työt toisin."

Herramme istuutui tiepuoleen ja rypisti otsaansa.

„On kovin kummallista, kuinka te olette tottuneet aina tulemaan minun luokseni, kun pieninkin asia on tiellänne. Tänä aamuna häiritsi minua muuan pappi kysymällä, oliko minulla mitään sitä vastaan, että hän pitäisi kutsut torstai-iltana. Hän oli kutsukorteille kirjottanut „jos herra suo" ja voisi peruuttaakin kutsut. Tämä vie minulta turhaa aikaa, ja luulenpa järjestäneeni maapallon asiat niin hyvin, että te ylipäänsä voisitte auttaa itseänne."

Niin puhui herramme. Mutta ihmiset lankesivat polvilleen ja huusivat sekasin:

„Emme tahdo tehdä työtä kauemmin kuin kahdeksan tuntia päivässä ... haluaisimme aikaa nukkumiseen ... lukisimme ... leikkisimme lastemme kanssa ... kävelisimme tyttömme seurassa vihreässä metsässä ... virkistäisimme itseämme hyvällä musiikilla, taiteella ja kaikella kauneudella, jota maan päälle olet luonut."

„No, mutta kuka maailmassa teitä sitten estää?"

Silloin astuivat tehtaan isäntä, maatilan omistaja ja pastori esiin, kumarsivat syvään ja sanoivat:

„Ei ole mahdollista täyttää näiden ihmisten toivetta. Niin vähällä työllä ei maailma pysy pystyssä. Kaikki menee kumoon."

Herramme katsahti näihin kolmeen ja sanoi:

„Vain te kolmeko olette sitä mieltä?"

„Ei suinkaan! Näin ajattelevat useammat ... hyvin monet ... koko joukko. Me olemme, vain heidän edustajiaan."

„Miksi ette ole sitten kaikki tulleet yhdessä luokseni, kuten työläiset?"

Herrat katselivat toisiaan ällistyneinä ja vastasivat vihdoin:

„Toisilla ei ollut aikaa ... muuan luki hyvää kirjaa ... toinen oli lemmittynsä kanssa kävelemässä ... eräs oli teatterissa ... toinen konsertissa ... joku leikki lastensa kanssa ... toiset lepäilivät ..."

Silloin kohotti herramme kätensä ja nauroi niin sydämmellisesti että kaikki kirkonkellot soivat. Sitten kääntyi hän työläisiin sanoen:

„Palatkaa maan päälle ja tehkää samoin ... Minun siunaukseni saatte!"






Punanen viesti 2 (1908)