V
Muutamassa Veracruz'in satamassa olevassa kapakassa, jossa merimiehet ja jotkut alemmat kaupunkilaiset kuluttavat aikaansa, istui nuori mies, kasvojensa edessä sanomalehti. Hänen levottomasti vilkuilevista silmistään ja kalpeista kasvoistaan näki että se, mitä hän luki, syvästi liikutti häntä.
"Kapteeni Balbao mestattiin eilen", luki hän vapisevin huulin. "Hän oli erään ryövärijoukkueen johtaja, joka oli ryöstänyt hallituksen rahalähetyksen".
— Balbao parka, mutisi lukija, olisin itse mieluummin kuollut hänen edestään.
Sanomalehden lukija oli Colombo.
Hän oli kiiruhtanut Veracruz'iin ottaakseen merimiehen pestin.
— Mitä tämä on! huudahti hän puoliääneen yht'äkkiä. — Siinähän on minun nimeni! ja hän luki edelleen "Colombo de Gonsalvo, joka oli osallisena kapteeni Balbaon rikokseen, on paon kautta välttänyt rangaistuksen. Hallitus on luvannut kymmenentuhannen piasterin palkinnon sille joka jättää hänet elävänä tahi kuolleena hallituksen käsiin."
Colomboa liikutti tama tiedonanto niin että hän peitti kasvonsa käsillään ja nyyhkytti hillittömästi.
— Oletteko sairas, herra? kuului äkkiä kumea ääni sanovan hänen lähellään.
Nuori mies hypähti pelästyneenä ylös; hän luuli jo olevansa takaa-ajettu.
Kun hän uskalsi kääntää päänsä, näki hän oudosti puetun, harvinaisen lujapiirteisen meksikkolaisen edessään, joka tutkien katseli häntä.
— Minä arvaan, että teidät on ajettu ylhäisestä seurapiiristä, jossa olette tehneet itsenne mahdottomaksi — vai kuinka? sanoi tuntematon pilkallisesti.
Nämä loukkaavat sanat saivat Colombon tajuihinsa. Hän ojensihe ylpeästi itseänsä.
— Millä oikeudella puhuttelette minua tuolla tavalla? kysyi hän.
— Mitä minä näen! Mehän olemme vanhoja tuttuja! huudahti muukalainen. Ettekö te ole vanha nuoruudenystäväni don Colombo de Gonsalvo?
— Don Henrico! mumisi pakolainen.
— Juuri niin, poikaseni! sanoi tämä nauraen, mutta muista nyt kutsua minua kapteeni Don Duncan'iksi.
— Siitä on jo kauvan kun viimeksi näimme toisemme, sanoi Colombo.
— Kyllä, lähes kymmenen vuotta on jo kulunut siitä kun minä poikineni tein Meksikon ympäristön epävarmaksi. Sinun isäsi, joka jälestäpäin on tullut varakuninkaaksi, älysi kyllä tehdä elämän työlääksi minulle, mutta nyt näyttää hän valmistaneen sinullekin pahanmakuisen juoman. Minä arvaan että tuossa sanomalehdessä on ikäviä juttuja sinusta.
Kapteeni silmäili nyt sanomalehteä ja oli pian saanut selville, miten nuoren miehen laita oikeastaan oli.
— Se oli ylen rohkea teko, sanoi hän, mutta don Balbaon on täytynyt menetellä kuin tyhmeliinin. Sinä olet luotu toimittamaan jotain suurta täällä elämässä, rakas Colomboni. Emmekö ryhdy puulaakiin?
— Mitä toimia sinulla on? kysyi pakolainen.
— Minusta on tullut meren kuningas, poikaseni, sanoi kapteeni, jotain samantapaista kuin Morgan, tuo suuri merisissi ja hänen kaltaisensa. Minä veisin voitonkin noista kaikista muista, ellei noita härkäpäisiä amerikkalaisia olisi olemassa. Juuri nyt olen työllä ja tuskalla onnistunut pääsemään heidän erään laivansa kynsistä ja laskenut ankkurin täällä. Tule liittoomme, poika. Tuossa on käteni!
Colombo suostui heti tuumaan ja niin tuli nyt hänestäkin merisissi.
— Pullo viiniä! huusi kapteeni.
Isäntä toi juoman ja ystävykset kilistivät keskenään.
— Me tulemme tekemään hyviä kauppoja kumppanuudessa, sanoi Henrico, sillä minä en luonnollisesti salli sinun jäädä samallaiseen asemaan kuin missä miehistöni on. Mutta hiljaa! kuka tuo on, joka niin ylhäisenä kävelee tuolla laiturilla?
Kapteeni hyppäsi ylös ja riensi akkunaan. Vanhanpuoleinen herrasmies kuletti naista käsivarressaan, ja molemmat katselivat laivaa, jota laitettiin kuntoon matkalle lähtöä varten, Colombokin oli mennyt akkunan luo. Mutta katseltuaan heitä pari minuuttia, kirosi hän hampaittensa välistä.
— Sinä näytät tuntevan nuo molemmat, sanoi kapteeni.
— Vallan hyvin, tokasi Colombo. Se on pelihuoneenomistaja Loy ja hänen tyttärensä Jenny. Ne olivat syynä häviööni.
— Sinulla kai ei olisi mitään sitä vastaan, jos vielä kerran saisit katsella tuon nuoren tytön tummia silmiä, sanoi kapteeni. Minä luulen, että sinun herra isäsi on ajanut pois tuon ranskalaisen töryn Meksikosta, koska se on saattanut hänen poikansa häviöön, ja minusta tuntuu siltä kuin pitäisi meidän säästää Loyn vaivoja niin suuren summan hoitamisesta. Epäilemättä aikovat ne Brestiin "Mazarin'illä", joka laatiutuu tuolla purjehduskuntoon. Minä tunnen kapteenin ja menen puhuttelemaan häntä, niin että hän ottaa sinutkin matkustajaksi laivaansa.
Colombo katseli Henricoa kummastuksella.
— Kuules vielä, jatkoi Henrico. — Mustaksi maalattu laiva, jonka näet tuolla kauvempana ankkurissa, on minun laivani Hajen, jossa on neljäkymmentä miestä miehistönä kaikki reippaita ja pelkäämättömiä poikia. Ennenkuin te lähestytte Sanct Tuomasta, on Hajen saavuttanut teidät.
— Mutta mitä teen minä Mazarin laivassa? kysyi Colombo.
— Hakkailet Jennyä, sanoi Henrico, ja kun sinulle sopii, ota pois panokset kanuunoista.
— Ymmärrän ja olen valmis, sanoi pakolainen.
— Hyvin sanottu, poikani, sanoi kapteeni, mutta nyt täytyy minun rientää tapaamaan Mazarin'in kapteenia sopiakseni asiasta hänen kanssaan. Tunnin kuluttua palaan takaisin ja sill'aikaa voit kuluttaa aikaasi miten parhaiten taidat.
Merirosvo poistui nyt suunnittelemaan uutta konnantyötä.
(jatkuu)
Kansalainen no 79-80 22-25.7.1910.
